Tänään keskiviikko 2. 5 mulla oli hammaslääkäri neuvolassa. Mentiin mummin kanssa, ja koko aamun ja vielä koko matkan neuvolaan niin olin ihan reipas ja iloinen, ja vielä kun odotettiin että päästään hammaslääkäriin niin oli kaikki hyvin. Mutta sitten, kun istahdin hammaslääkärin tuoliin niin iski tosi iso ujous. Eli suu ei sitten millään auennut vaikka kuinka sekä hammashoitaja että mummi koitti puhua ja pyytää. Mutta ei suu vaan auennut vaikka kuinka olisin yrittänyt, ainakin luulen niin ja sen takia en mitenkään kyllä yrittänyt kään.
    Niin siinä sitten kävi että pois sieltä oli lähdettävä eikä mitään sitten tapahtunut. Kuulemma hammas hoitaja olisi vaan halunnut laskea mun hampaat, eikä sitten muuta olisi tehnytkään, mutta laske siinä nyt sitten kun suu on ja pysyy kiinni. Mummi ei tainnut oikein tykätä. Niin hän sanoi ja oli ihan vähän vihainenkin. Tarhassa tarhatädit siitä puhuivatkin ja sanoi että ei se olisi ollut yhtään vaarallista että kyllä olisi kannattanut avata suu. Sitten kun iskä tuli hakemaan mut niin sanoin Marjolle että hys hys, niin Marjo sanoi että kyllä isi jo tietää. Minä siihen sitten että ai jaa mummi tietlysti on lälläny.
Aikaisemmin oli ollut puhe iskän kanssa että mentäis ehkä ostamaan joku lelu jos hamppi lääkäri juttu menee oikein hyvin, mutta nyt ei sitten menty ja se oli kyllä vähän kurjaa se.
    Mummi kertoi että kun hän oli myöhemmin kysellyt Senjalta miksi oli käyttäytynyt niin hassusti lääkärissä niin tyttö oli ollut mietteliään näköinen, haronnut hiuksiaan ja sitten pienellä äänellä sanonut että sitä on vähän vaikea selittää. Kyllä lapsen lapset ovat vaan niin rakkaita.